diy hiuskriisin ratkaisu...

jepjep... eli eilen oli hiuskriisi huipussaan ja tänään joku nimimerkillä "ei laisinkaan kärsivällisyyttä" päätti ratkaista sen itse kun kampaajalle ei saanut aikaa kahden seuraavan päivän sisään juuri niihin kellonaikoihin kuin olisi allekirjoittaneelle sopinut - ja sitten ne vielä meinasivat että jos haluaa raidat ja leikkauksen pitkiin hiuksiin niin täytyy istua siellä pari tuntia! Pari tuntia, ei mulla ole tollaisia aikoja käytettäväksi hiuksiin eikä varsinkaan hermoja istua kampaajalla niin kauaa... Tiedäntiedän... ongelmatapaus... Onko siellä muita vastaavia..? Vai nautitteko te kaikki muut siellä kampaajalla istumisesta..? Miten siitä oppisi tykkäämään..? Vie rahaa ja aikaa ja ikinä se ei tunnu onnistuvan ihan 100%... tai sitten mä vaan käyn huonoilla kampaajilla ;)
Joka tapauksessa kun ei kampaajahomma onnistunut juuri sillä sekunnilla kun halusin niin ajattelin hoitaa homman itse ja varsinkin kun lapset lähtivät sopivasti naapuriin leikkimään niin äiti pääsi hommiin :)

tavoite: raidat ja otsis + muun tukan lyhennys & kerrostus
lähtökohta: melko yksivärinen omanvärinen tummanruskea tasapitkähkö kaikinpuolin ylikasvanut tukka ilman otsatukkaa; joskus ollut otsatukka mutta nyt vain sivulle kasvatettu pidempi etutukka

checklist:
-vaalennusaine  --> löytyi kaapista! ostin jo kesällä varmuudeksi pari pakettia kun sai halvalla ;)
-sakset  --> no joo... isot fiskarsit lienee paremmat kuin kynsisakset?!?
-kampa --> jep!

Koska kärsimätön luonne oli hitusen liian nopea itselleenkin niin "ennen" -kuvat jäi ottamatta... Mutta tässä vähän lopputulosta raidoista, täytyy laittaa huomenna kuvia kokonaistilanteesta kun tukka kuivuu :)

Ihan yllättävän hyvä lopputulos ainakin omasta mielestä :) odotin jotain paljon keltasempaa/oranssimpaa ;)
Raidat tehty siis hupun ja koukun avulla Poly Blonde highlights aineella ja otsatukka napsittu suht suoraksi niillä oikein näppärillä jättikokoisilla fiskarseilla, ei parhaat mahdolliset tähän hommaan... :)

Mutta tällaista keskiviikkoillan iloksi, unia kaikille ja katsotaan miltä tämä näyttää kun hiukset kuivat :)

mehunkeittoa...

Meillä on edelleen täällä tämä syksyn sadon keräily ja tallenteluprosessi meneillään. Pari päivää on keräilty omenia ja viimeisiä marjoja ja laiteltu mehuksi. Olen joskus lukenut jostain että omenoista ei tulisi hyvää mehua mehumaijalla, mutta olen itse kyllä eri mieltä. Tosi hyvää tulee kyllä myös jos vie omenat mehuasemalle tms. mutta tämä kotikonstein mehumaijalla on jotenkin paljon hauskempaa ja siitä tulee kotiin ihanan tuttu ja kotoinen syksyn tuoksu :)

Mutta mehuksi näitä sitten menee runsaasti siis ja pullokaupalla sitä juodaan ja pakastetaan. Lapset ovat ihanan innostuneena apuna omenoiden poimimisessa ja pataan heittelemisessä; sitten pikkuapulaiset täytyykin ulkoistaa kun menee niin "kuumaksi" hommat. Ihania ilmeitä tulee kyllä pieniltä kun omenat onkin muuttuneet mehuksi! Ja hyvää on kuulemma :) ainakin maistuu mainiosti :)

Meillä myös pienet omenanpoimijat testaavat omenat ensin: "kirpeä, äidille mehuun" "nam. tämän minä syön, et saa mehuun". Eli sitten omenoita paloitellessa leikataan muiden vikojen lisäksi irti pieniä kohtia joissa siviä hampaanjälkiä :)

Jos siellä on mehunkeittäjiä jotka eivät ole varmoja miten toimia, niin tässä vähän helppoa ohjetta:
-maijan alin osa täyteen vettä
-seuraava kattila eli mehustinosa jää tyhjäksi
-päällimmäiseen höyrykattilaan ladotaan mehustettavat marjat, omenat, tms. Teen itse niin, että laitan aina vähän marjoja/omenia, sitten väliin sokeria ja samaan tahtiin jatkan kerroksittain kunnes pata täysi. Käytän itse tosi vähän sokeria verrattuna olemassaoleviin ohjeisiin, eli täyteen kattilalliseen omenoita vajaa puoli kiloa. On kuitenkin säilynyt hyvin, mutta ei kannata avattuna tai pois pakkasesta hurjan pitkään säilytellä vaan juoda samantien pois maistuva mehu :) ei tarvitse sitten lisäillä säilöntäaineita turhaan.
-marjoja ja omenoita ei tarvitse sen kummemmin perkailla, voi mennä kannat, siemenet ja karat mukana, roskat ja liat tietysti vaan pois, Omenat laitan itse reiluiksi paloiksi tai lohkoiksi, nopeaa ja toimii :)
-ja sitten vaan kiehumaan :) Vajaan tunnin päästä voi laskea ensimmäiset mehut (VARO! KUUMAA!), kaada ensimmäinen pullollinen takaisin mehukattilaan päälle "uudelle kierrokselle", tehostaa merjojen/omenien mehustumista
-välillä voi survoa ja sekoitella mehustuvaa seosta tehostaakseen mehun irtoamista.
-reilun puolen tunnin päästä pääsee laskemaan mehut kattilasta, viimeiset saa parhaiten ulos kallistamalla kattilaa

 

Hyvää tulee ja vitamiinit hyvin tallessa näin :)

Nyt kun syksy on parhaimmillaan niin olisi kuitenkin kohta pakko vilkaista peiliin ja tehdä jotain naamalle ja hiuksille... ON sen näköistä kun olisi tosiaan ollut siellä metsässä sen pari kuukautta... ;)

Että ei muuta kun kaikki mehunkeittoon :)

viikonlopun metsäretkeilyä

Ihana syksy on alkanut ja sienisatoa taas kerätään talteen! Viikonloppuna tuli ihan upea sato monenmoista; vaaleaorakkaita, herkkutatteja ja ihan parhaita kangas- ja karvarouskuja sienisalaattia varten. Meillä siis ollaan aika sienihurahtaneita (lue: äiti on ja pakottaa muutkin olemaan...) :) Mutta ihanaa on kuitenkin koko porukalla retkeillä metsässä kauniissa syyssäässä ja nauttia luonnosta JA saada samalla vähän niitä hyviä metsän antimia talteen :) Meillä kuvioon kuuluu aina sienestystä ja samoilua ja metsän kaiken mahdollisen tarjonnan ihastelua ja tietysti eväsretkeilyä, paikasta riippuen nuotiolla tai ilman. Lisäksi humapäisimmät ja kylmää pelkäämättömimmät pikkuneidit osoittivat että syyskuussakin voi uida! Hyrrrrr... Äiti jätti väliin ;) Suosittelen lämpimästi, retkeilyä siis, uimista suosittelen myös - mutta lämpimästä ei voi puhua siinä kohtaa samassa lauseessa....

Mutta tässä siis meidän sieniretkeläisiä :)

pienempi metsäretkeilijä ehti heilauttaa päätä ja
isompi häntää :) 

kalliokiipeilyä

pieni hytisevä uimari  <3

näin kauniita voi syyspäivät olla! 

Mutta kaikki siis metsään ja muistakaa poimia vain niitä sieniä jotka tunnette!!

askartelua alekamoista

Vihjettä askarteluintoisille; viikonloppuna käväisin kauppareissun ohessa Tiimarissa ja sielä oli kovin paljon ihanaa askartelutarvetta -50%, eli ei paljoa hintaa jäänyt.

Meillä puuhailtiin kutsuja viimeisille synttärivieraille joita kutsumassa ollaan; ihanainen pikkuneiti E. täytti elokuussa 4-vuotta!!! Ja on juhlittu paljon ja juhlitaan siis vieläkin :)

Mutta tässä siis meidän prinsessan ja äidin askartelut; kaikkia ihania papereita, nauhoja ja pahveja löytyi tähän tarkoitukseen siis Tiimarista ja hyvään alehintaan :) Aurinkoista syysmaanantaita kaikille!

P.S: aleista ja tarjouksista puheenollen: silverjungle -nettikaupassa muuten poistokorissa ihania ja edullisia tarjouksia syysmallistoa odotellessa!

Heippa kaikille!!!

Heipparallaa! Te varmaan luulitte (jos joku on viitsinyt tänne vilkaista... J ) jo että meikäläinen lopetti bloggailun tyystin tai katosi muuten vaan maailman – tai ainakin blogimaailman - kartalta. Ei nyt ihan mutta melkein kyllä, joka tapauksessa nyt täällä ollaan taas J Ja kiitokset teille jotka laitoitte viestiä ja kyselitte kuulumisten perään, elossa ollaan ja hyvin voidaan :)

Mullehan kävi siis niin, että tuolla elävässä elämässä tämän blogimaailman ja nettilän ulkopuolella alkoi tapahtumaan niiiiiin paljon; sekä ihania iloisia asioita että ikäviä surullisia asioita, sekä itselle että rakkaille ja läheisille; että kaikki veti jotenkin ihan sanattomaksi (ja sitä ei käy tälle allekirjoittaneelle usein…). Opin ja muistin siinä sivussa itsestäni sellaisen hankalan puolen että varsinkin niiden ikävien kanssa olen aikamoinen sulkeutuja, harrastan kovasti sellaista idioottimaista ”turha ruikuttaa, monella on asiat paljon huonommin, nyt se suu kiinni, pää pystyyn ja eteenpäin” – asennetta, ja sitten siinä tehokkaasti yritetään selviytyä itsekseen ja hymyillä ulospäin. Totuus on kuitenkin se, että joinain päivinä joutuu vaan tekemään vähän enemmän työtä nähdäkseen sen pilven hopeareunuksen ja useimpina päivinä ne ihan koko pilvet on hopeisia J 

Mutta joka tapauksessa kuluneisiin päiviin, viikkoihin ja kuukausiin on mahtunut paljonpaljonpaljon tapahtumaa, reissujakin muutama ja remonttia ja lapsien huikeaa kasvamista ja hieman viileästi ja nopeasti, mutta kuitenkin ihanasti ohi vierähtänyttä kevättä ja kesää.

Toivottavasti te kaikki täällä voitte mainiosti ja elämä hymyilee ja ihana syksyn odotus on päässyt vauhtiin! Mun mielestä on ollut ihastuttavaa kaivaa lapsille esiin pipoja ja hanskoja (ja siinä sivussa kiroilla kun ne on taas kasvaneet ja mikään ei mahdu ja taas täytyy ostaa uusia mikä on kivaa mutta kallista... jne jne jne…), mutta lapset ei nyt ole olleet ihan yhtä innossaan tästä… Alasti olis ihaninta ja kaikki sen päälle on vähän niin kuin mukavuuskynnyksen ylittelyä… Näin meillä ainakin, onko jossain joku lapsi joka viihtyy vaatteet päällä?!?! Mutta anyway, nyt meillä niin kerätään kesän ja alkavan syksyn satoa talteen (lue: sieni- ja marjahulluja) ja odotellaan lehtien kellastumista ja lehtikasoja innolla! Meillä vaan noita lehtiä on miljoonaksi että jonkun täytyisi varmaan taas muistaa asetella haravat valmiuteen ja muista ottaa ne sitten ajallaan käyttöönkin… Kuulun siihen ihmisryhmään jonka mielestä haravoiminen on ihan ihanaa – hetken verran. Ja sitten ne loput lehdet voi ajella keväällä ruohonleikkurilla silpuksi kasvavan ruohon sekaan, toimii laiskalle joka vuosi J

Tässä muutama otos kesästä ja reissuilta, meillä nuo reissut tuppaa aina olemaan sellaisia työlomia, mutta ihanaa on aina ollut – sekä työn että loman kannalta J Tuli jo ikävä kesää näitä kuvia laitellessa!!! 

Meillä kesä monesti alkaa motcross-kisoista; innokkaat pienet katselijat ovat erityisen mielissään myös tapahtumaan   kiinteästi kuuluvista popcorneista ja metrilakuista :)

  Portugalissa käväistiin Portossa, ei ollut ensimmäinen kerta mutta ei varmastikaan viimeinen. Ihana kaupunki; löytyy merenrantaa, upea vanha kaupunki, kaunis joenranta Unescon suojelukohteineen, portviinikellarit (maistelua ja edullisia ostoksia tarjolla ;)) ja sopivasti leikkipuistoja ja aktiviteetteja lapsille. Suosittelen!

Jokiristeily pitkin Douro-jokea kannattaa ehdottomasti kokea, saattaa tosin olla uuvuttava kokemus pienille risteilijöille joilla alkaa olla päiväuniaika <3

             

 

Ja kyllä oli sitten kuitenkin taas ihana päästä kotiin! Elsamaria lanseerasi tänä kesänä uuden version vanhasta sanonnasta ja se meni jotenkin näin: "muu maa mustikka ja oma maa mansikka ja sitten äiti leipoo niistä" :) Mutta joka tapauksessa on tämä Suomikin aika ihana!

Kotona odotteli terassiprojekti, tyttöjen huoneprojekti, siivous- ja pyykin pesu -projekti (näyttäisivät olevan kesken edelleen...), saunan aula projekti... Että pikkuhiljaa taas tartutaan harjaan, pensseliin, vasaraan ja poraan :) näistä lisää myöhemmin!

Kesän lopuksi ehdittiin kuitenkin pyyhkäistä vielä yksi reissu Aasian puolen kohteisiin, reissun kohokohta meille oli se että Elsamaria oppi uimaan! Ja koska mitään ei voi tehdä tässä perheessä tasaisen rauhallisesti niin nyt me myös hypätään altaaseen pää edelleä, piruetilla, kärrynpyörällä, pommilla, mahaplätsis, ja kaikkea mitä mieleen tulee... Ja syvään päähän tietysti ja uimataidoton pikkusisko perässä; n-y-t-nyt ja hyppy voi tapahtua missä kohtaa vaan n-kirjaimen ja nytin välissä.... Koppaaja saa olla valppaana! Mutta hauskaa oli ja lämmintä kyllä riitti :)

 

Matkailu avartaa - ja uuvuttaa :) tarvittiin ehkä noin kolme
pesukertaa ja siltikin hiekkaa oli vielä korvissa ja päässä...

Grilliruokaa! Tuoretta, hyvää, ja aika ihanat maisemat sekä
kokeille että ruokailijoille! 

Annaliisa <3

Että sellaista täältä pitkän vaitonaisuuden päätteeksi :) Meillä paistoi aamulla aikaisin ihanasti aurinko, mutta nyt se meni jonnekin piiloon :( Sienimetsään voisi siltiki kyllä kipaista :) Tosin toistaiseksi sato on yllättänyt negatiivisesti, parhaat toivottavasti vielä edessäpäin?!?

Ensin kyllä äidille yksi iso kuppi (tai ehkä kaksi...) lattea kiitos, joku ei saanut tänän enää unta kuuden jälkeen kun isompi lapsi höpisi jotain... Silmät siis auki kahvin voimalla ja nauttimaan alkaneesta viikonlopusta!

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

kakskytviis ja pari kesää päälle

sanoi eräs ystäväni äitinsä sanoneen aina iäkseen - taidan alkaa käyttämään samaa :) Viime viikolla tuli vuosia taas mitariin ja ryppyjä naamaan ja ihania lahjoja ja muistamisia. Mä oon niiiiin ihanan vanha että ei ees tarvii välittää siitä enää :) Ja silti oon joka päivä mielettömän tyytyväinen näihin vuosiin; ainakaan näitä viimeisiä en vaihtaisi pois! En kyllä siis voi väittää haikailevani niiden parikymppisenä elettyjen hetkien perään; hauskaa oli ja lujaakin meni... Mutta kyllä tää aikuisen perheenäidin elämä on ihan parasta ikinä! Ja peilistä katsoo aamuisin kauniisti silmiin nainen joka on nähnyt ja kokenut paljon ja tullut sitä myöten paljon paremmaksi ihmiseksi kun mitä oli se parikymppinen kaikkitietävä tytönheitukka ;) Joka ryppyä kohtaan on varmasti kymmenkertainen määrä elämänkokemksia ja elämyksiä!

Isoimpana plussana tietysti ne lapset ja perhe-elämä, mutta kivaa on tietysti myös se, että ruokakaapissa on muutakin kun ketsuppia, makarooneja ja kaurapuuroa... eikä tarvii keikkua baarissa yömyöhään ja rynnätä luennoille aamuvarhaisin ihan puoliunessa - nyt voi vaan nukahtaa lapsia nukuttaessa klo kahdeksan jälkeen (kuten jollekin nimeltä mainitsemattomalle kävi pari kertaa viime viikolla...) ja olla sitten ihan hirmu pirteä seuraavana aamuna viiden jälkeen... :) Elämä on ihanaa ja ne eletyt vuodet tekee meistä niitä ihania eläjiä joita nyt olemme, nautitaan nyt tästä kaikin rinnoin, paras aika on aina juuri se mitä eletään!!

Mutta ajattelin kertoa teille myös hyvästä leipomuksesta (kokeiluversio 1 ensin, paranneltu versio 2 sitten...) joka syntyy näin (kuva on kehno kun tajusin vasta kun melkein viimeistä palaa vietiin että sellainen pitäisi napata!):

Ainekset/pohja:
-paketillinen (n. 350g) jotain feikkidominoja (eli jotain tummia täytekeksejä)
-reilu 100g rasvaa

Ainekset/täyte:
-purkillinen Flora Vispiä
-maustettu vaniljarahka (200g) + vajaa puolipurkillista tavan maitorahkaa (n. 100g)
-4 liivatelehteä
-2rkl sitruunamehua
-1dl sokeria
-hyppysellinen vaniljasokeria
-punaisia viinimarjoja tai karpaloita n. 1litra
-valkoista suklaata levyn verran
-DAIM suklaata myös levyn verran

1. Jaa keksit niin moneen pakastepussiin (miel. tuplapussi) kun perheestä löytyy leipomisintoisia lapsia, anna kaikille nuijat käteen ja eikun hakkaamaan keksit murusiksi.
2. Hienosti murskatut muruset ja rasva sekaisin, sitten painellaan leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan
3. Laita liivatelehdet hetkeksi kylmään veteen likoamaan.
4. Vispaa flora vispi vaahdoksi, lisää sekaan rahkat, sokerit, sitruunamehu, sulatettu valkosuklaa ja 2/3 Daim levystä rouhittuna.
5. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä pois ja liuota ne tilkkaan kiehuvaa vettä, valuta sen jälkeen ohuena nauhana muun täytteen sekaan koko ajan sekoittaen.
6. Lisää marjoja maun ja valikoiman mukaan (ajattelin kesän mittaan kokeilla tätä myös tuoreilla mansikoilla höystettynä).
7. Kaada täyte pohjan päälle, rouhi/murskaa loppu Daim koristeeksi kakun päälle ja anna olla mielellään vaikka yön yli jos aikaa riittää - on syötävissä jo parin tunnin päästä jos on viimetinkaleipoja kuten allekirjoittanut... :)

Ja hyvää siis on, ilman marjojakin, mutta poistavat kivasti liikaa makeutta mielestäni. Ja ainakin vieraille teki hyvin kauppansa ja yksi jopa toivoi että lattaisin ohjeen tänne :) Asiaan voi tietysti vaikuttaa myö se että jos ei tarjoa juuri muuta niin ei ole paljon vaihtoehtoja ;)

Kiitos kaikille ihanista syntympäivämuistamisista, vanheneminen on ihanaa kun rinnalla on paljon mukavia (ja yhtä vanhoja tai ainakin melkein yhtä vanhoja ;) ) ystäviä <3

(pakko varmaan postata vielä jälkeenpäin noista syntymäpäivämuistamisista, oli sen verran mukavia ja kekseliäitä lahjoja)

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! Lupaan palata pian - ainakin nopeammin kuin tuon viimeisimmän kuukauden miettimistauon tahtiin...

Äiti ei tartte auttaa, kyllä mä osaan tän homman

Sanoi rakas lapseni korviin asti ulottuva hymy naamallaan kun luistelemaan lähdettiin... Mieleeni tuli elävästi tarina eräästä pikkutytöstä joka rakkaan äitini kertoman mukaan lähti reilu komekymmentä vuotta sitten ensimmäiseen luistelusuoritukseensa suunnilleen samojen sanojen saattelemana :) ja se pieni tyttö meni pari metriä tosi lujaa ja heitti sitten jonkuntasoisen voltin; mutta nousi pian ja jatkoi matkaa ja kohta osasikin =)

Tytöstä polvi paranee; Elsamaria otti homman haltuun suvereenisti hetimiten. Ei siinä nyt vielä kolmoislutzeja vedetty mutta upeasti pystyttiin pystyssä ja liikuttiin eteenpäinkin! Ja joo, kaaduttiin tietysti myös mutta ei muuta kun uudestaan menoksi vaan!

Upeaa nähdä tuota lasten oppimista ja iloa!! Vaikka maailma on välillä aika täynnä ihmisen siihen tuomaa pahuutta niin lapsien oppiminen, eläminen ja elämänilo muistuttaa kyllä niistä ihmisyyden kauniista puolista upealla tavalla :)

Kaunista talvista loppuviikkoa teille kaikille ystävät!! Se on talvi nyt :)

silverjungle kevät-kesä 2012

no nyt ei enää kurkistella, nyt me katsotaan jo kunnolla!Tai vielä kyllä vähän jää herkkuja odottelemaan kuviksi ja esille asti pääsyjä, mutta tässä vaiheessa we proudly present you: silverjungle SPRING-SUMMER 2012 (facebook ja monalisa ovatkin jo mallistoa näyttäneet mutta tässä vielä samaa täältäkin :) Toivottavasti ensi viikolla aukeavat myös uudet silverjungle -sivut, joista pääsette sitten kivasti katsomaan mallistoa ja samalla shoppailemaan nettikauppaan :) Mutta pitemmittä puheitta:

Vielä on sitten tulossa oikein kesäistä kesää kevyinen mekkoineen, paitoineen ja housuineen, yllä näkyykin jo kesäsetin pehmoista velouria ja raitaa. Palataan näihin tarkemmin sitten ensi kuun puolella, mutta tässä alla vielä vähän kuvia jo kesänodotusta virittelemään :)

Aurinkoisen kaunista talvipäivää kuitenkin ja kesäfiilikset vielä hetkeksi odottelemaan!! Meillä on huomenna suunnitelmissa luistelua!!!

kurkistetaan vielä vähän ;)

Ei minkäänlaista itsekuria ja kärsivällisyyttä! Mulla siis! Meillä oli torstaina ensimmäinen ja tänään sunnuntaina toinen aivan ihana kuvauspäivä ja nyt kun tätä silverjungle sneakpeakingia tuli aloiteltu niin pakko jatkaa ;) pari otosta samasta sarjasta kuin tuo aiempi postaus; eli silverjungle kevättä/kesää 2012.

Kuvaukset menivät todella hienosti; mallilapsoset erityisesti olivat aivan uskomattoman reippaita ja suloisia :) Kuvaajana toimi upeaa työtä tehnyt Olga G. / Studio Happy Moment. Torstain kuvauspäivän päätteeksi mallikatras palkittiin HopLop reissulla niin oli sitten vielä energiaa ja intoa tähän seuraavaankin settiin. Eräs nimeltä mainitsematon kolmevuotias neitonen joka näkyy kuvassa yllä ;) sai pienen "en ole nukkunut päiväunia mikä ei sovi minulle ollenkaan ja kyllä minulla jossain vaiheessa päivää kilahtaa ja minähän osaan sen, kilahtamisen meinaan" -tyyppisen hepulin kun piti lähteä kotiin hoploppailemasta... :) äiti suoritti taas tyylikkään "sätkivä tyttö per kainalo" -poistumisen (koska varmastihan pikkusisko saa sympatiahepulin....),mutta autossa taas rauha maassa ja kuvaspäivän mukavat muistot palasivat mieleen ja tunnelma oli kovin iloinen aina tuiki tarpeellisille unille asti  :)

Rehellisesti sanottuna lasten kuvaaminen on toisaalta äärimmäisen helppoa verrattuna aikuisten kuvaamiseen ja toisaalta äärimmäisen vaikeaa: lapset ovat helposti luonnollisen näköisiä ja tulee upeita tilannekuvia ja ilmeitä sen kummemmin kehottelematta, kuvauksissa on hauskaa, leikitään samalla ja siinä sivussa tulee vietettyä mukavasti aikaa kokonaisen lapsikatraan kanssa - toisaalta aikuismallit harvemmin alkavat kinaamaan päällepuettavista asuista tai sukkisten väristä tms. "Mä EN kyllä laita tota lakkia päähään, ei oo kiva!!!" "Se on tosi kiva, laita nyt vaan, pieneksi hetkeksi..." "EN!" Ja sitä rataa sitten muutaman muunkin asukokonaisuuden tai kokonaisuuden osan kanssa :) tai aikuismallien harvemmin näkee lakaisevan kuvausrekvisiittakukkasilla lattiaa tai kastelevan kastelukannulla kaverin hiuksia tai niistävän nenää kukkaan haistamisen sijasta tai mätkivän kaveria joka tuli liian liki... Huippumalliohjelmatkin olis paljon mielenkiintosempia kun niin saisi vähän tätä lapsi-reality asennetta mukaan ;)
Mutta kaiken kaikkiaan mallit olivat kyllä ihan super innokkaita ja suorastaan kilpailivat siitä kuka saa olla kuvissa, tunkua sekaan oli muulloinkin kun oman kuvaushetken yhteydessä!

Mutta ensi perjantaina 27.1. sitten koko silverjungle-mallisto tapetilla ja siitä eteenpäin saatavilla. Kiitos tässä vaiheessa koko tiimille; alkaen suunnittelusta ja tuotekehityksestä, työn raskaan raatajista eli mallikappaleiden valmistajista ja päättyen kuvausporukan upeaan panokseen; kiitos mallit, kiitos upea kuvaaja (kiitos Olga vielä kerran!!), kiitos upeat assarit M ja A ja kiitos kaikki upeat lapsimallien vanhemmat! Tää on näitä "ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista" -juttuja. Ja se kyllä pitää täysin paikkansa :)