Äiti ei tartte auttaa, kyllä mä osaan tän homman

Sanoi rakas lapseni korviin asti ulottuva hymy naamallaan kun luistelemaan lähdettiin... Mieleeni tuli elävästi tarina eräästä pikkutytöstä joka rakkaan äitini kertoman mukaan lähti reilu komekymmentä vuotta sitten ensimmäiseen luistelusuoritukseensa suunnilleen samojen sanojen saattelemana :) ja se pieni tyttö meni pari metriä tosi lujaa ja heitti sitten jonkuntasoisen voltin; mutta nousi pian ja jatkoi matkaa ja kohta osasikin =)

Tytöstä polvi paranee; Elsamaria otti homman haltuun suvereenisti hetimiten. Ei siinä nyt vielä kolmoislutzeja vedetty mutta upeasti pystyttiin pystyssä ja liikuttiin eteenpäinkin! Ja joo, kaaduttiin tietysti myös mutta ei muuta kun uudestaan menoksi vaan!

Upeaa nähdä tuota lasten oppimista ja iloa!! Vaikka maailma on välillä aika täynnä ihmisen siihen tuomaa pahuutta niin lapsien oppiminen, eläminen ja elämänilo muistuttaa kyllä niistä ihmisyyden kauniista puolista upealla tavalla :)

Kaunista talvista loppuviikkoa teille kaikille ystävät!! Se on talvi nyt :)