maanantai 12. maaliskuuta 2012

kakskytviis ja pari kesää päälle

sanoi eräs ystäväni äitinsä sanoneen aina iäkseen - taidan alkaa käyttämään samaa :) Viime viikolla tuli vuosia taas mitariin ja ryppyjä naamaan ja ihania lahjoja ja muistamisia. Mä oon niiiiin ihanan vanha että ei ees tarvii välittää siitä enää :) Ja silti oon joka päivä mielettömän tyytyväinen näihin vuosiin; ainakaan näitä viimeisiä en vaihtaisi pois! En kyllä siis voi väittää haikailevani niiden parikymppisenä elettyjen hetkien perään; hauskaa oli ja lujaakin meni... Mutta kyllä tää aikuisen perheenäidin elämä on ihan parasta ikinä! Ja peilistä katsoo aamuisin kauniisti silmiin nainen joka on nähnyt ja kokenut paljon ja tullut sitä myöten paljon paremmaksi ihmiseksi kun mitä oli se parikymppinen kaikkitietävä tytönheitukka ;) Joka ryppyä kohtaan on varmasti kymmenkertainen määrä elämänkokemksia ja elämyksiä!

Isoimpana plussana tietysti ne lapset ja perhe-elämä, mutta kivaa on tietysti myös se, että ruokakaapissa on muutakin kun ketsuppia, makarooneja ja kaurapuuroa... eikä tarvii keikkua baarissa yömyöhään ja rynnätä luennoille aamuvarhaisin ihan puoliunessa - nyt voi vaan nukahtaa lapsia nukuttaessa klo kahdeksan jälkeen (kuten jollekin nimeltä mainitsemattomalle kävi pari kertaa viime viikolla...) ja olla sitten ihan hirmu pirteä seuraavana aamuna viiden jälkeen... :) Elämä on ihanaa ja ne eletyt vuodet tekee meistä niitä ihania eläjiä joita nyt olemme, nautitaan nyt tästä kaikin rinnoin, paras aika on aina juuri se mitä eletään!!

Mutta ajattelin kertoa teille myös hyvästä leipomuksesta (kokeiluversio 1 ensin, paranneltu versio 2 sitten...) joka syntyy näin (kuva on kehno kun tajusin vasta kun melkein viimeistä palaa vietiin että sellainen pitäisi napata!):



Ainekset/pohja:
-paketillinen (n. 350g) jotain feikkidominoja (eli jotain tummia täytekeksejä)
-reilu 100g rasvaa

Ainekset/täyte:
-purkillinen Flora Vispiä
-maustettu vaniljarahka (200g) + vajaa puolipurkillista tavan maitorahkaa (n. 100g)
-4 liivatelehteä
-2rkl sitruunamehua
-1dl sokeria
-hyppysellinen vaniljasokeria
-punaisia viinimarjoja tai karpaloita n. 1litra
-valkoista suklaata levyn verran
-DAIM suklaata myös levyn verran

1. Jaa keksit niin moneen pakastepussiin (miel. tuplapussi) kun perheestä löytyy leipomisintoisia lapsia, anna kaikille nuijat käteen ja eikun hakkaamaan keksit murusiksi.
2. Hienosti murskatut muruset ja rasva sekaisin, sitten painellaan leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan
3. Laita liivatelehdet hetkeksi kylmään veteen likoamaan.
4. Vispaa flora vispi vaahdoksi, lisää sekaan rahkat, sokerit, sitruunamehu, sulatettu valkosuklaa ja 2/3 Daim levystä rouhittuna.
5. Ota liivatelehdet kylmästä vedestä pois ja liuota ne tilkkaan kiehuvaa vettä, valuta sen jälkeen ohuena nauhana muun täytteen sekaan koko ajan sekoittaen.
6. Lisää marjoja maun ja valikoiman mukaan (ajattelin kesän mittaan kokeilla tätä myös tuoreilla mansikoilla höystettynä).
7. Kaada täyte pohjan päälle, rouhi/murskaa loppu Daim koristeeksi kakun päälle ja anna olla mielellään vaikka yön yli jos aikaa riittää - on syötävissä jo parin tunnin päästä jos on viimetinkaleipoja kuten allekirjoittanut... :)

Ja hyvää siis on, ilman marjojakin, mutta poistavat kivasti liikaa makeutta mielestäni. Ja ainakin vieraille teki hyvin kauppansa ja yksi jopa toivoi että lattaisin ohjeen tänne :) Asiaan voi tietysti vaikuttaa myö se että jos ei tarjoa juuri muuta niin ei ole paljon vaihtoehtoja ;)

Kiitos kaikille ihanista syntympäivämuistamisista, vanheneminen on ihanaa kun rinnalla on paljon mukavia (ja yhtä vanhoja tai ainakin melkein yhtä vanhoja ;) ) ystäviä <3

(pakko varmaan postata vielä jälkeenpäin noista syntymäpäivämuistamisista, oli sen verran mukavia ja kekseliäitä lahjoja)

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! Lupaan palata pian - ainakin nopeammin kuin tuon viimeisimmän kuukauden miettimistauon tahtiin...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla myös aivan ihana blogi ja tulen heti jäseneksi kun tulen takaisin Itävaltaan oman tietokoneen äärelle! Ihanan näköinen kakku ja niin kauniita lapsia sinulla! "Tapaillaan" Halauksin, Sofia.

Laura-Leena kirjoitti...

Huhuu? Onko siellä joku?