säpäleitä

Olen viime päivinä lukenut ihan liikaa ja miettinyt taas ihan liikaa tämän maailman tilannetta; kuinka moni pieni lapsi on ilman ruokaa, juomaa, kotia. Kuinka moni ihminen elää sodan ja väkivallan keskellä; syntyy, kasvaa ja kuolee sodan ja väkivallan keskellä. Kuinka moni ihminen ei ole turvassa edes omassa kodissaan. Kuinka monella ei edes ole sitä omaa kotia. Ihmismielen ja elämän säpäleita ja sirpaleita kaikkialla. Elämän julmuus ja raadollisuus lyö aina yhtä kovasti vasten kasvoja kun sen muistaa. Se on niin helppo työntää taka-alalle ja elää omaa elämää, antaa kuukausilahjoitus Unicefille ja uskoa tehneensä osansa. Meistä ei varmaan kukaan, ainakaan minä, ole tehnyt osastansa puoliakaan, on pakko pystyä enempään. Jättää vaikka vain yksi pieni juttu joka viikko pois omista ostoista ja suunnata se raha apua tarvitseville.

Otetaanko kaikki tämä nyt tästä eteenpäin tehtäväksi ja tehdään asiasta välitilinpäätös puolen vuoden päästä; mitä saatiin aikaiseksi?!? Aina on tietysti vaikea tietää mitä kautta rahat menevät oikeasti perille ja oikeaan paikkaan, mutta Unicef, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastusarmeija ja Punainen Risti ovat ainakin aika luotettavia. Ja sitten tietysti lahjoitukset rahana tai tavarana suoraan pienemmille kohteille, silloin tietää ainakin mihin menee. Ja nyt joulun alla on upea mahdollisuus kerätä vanhat lelut ja vaatteet kasaan ja opettaa lapsillekin sitä antamisen iloa: annetaan osa niille joilla ei ole leluja ja vaatteita niin paljon kuin teillä, tehdään muidenkin joulusta iloinen ja onnellinen siltä osalta kun voimme siihen vaikuttaa. Tai jotain. Kukin varmasti löytää oman tapansa auttaa. Kunhan ei vaan suljeta silmiämme muiden  ihmisten avun tarpeelta.

helposti asiaan pääsee käsiksi ainakin täältä: unicef

Saan aina säännöllisin väliajon suunnattoman omantunnon pistoksen näistä asioista, tuntuu ettei voi elää jos ei nyt heti auta jotakuta jotenkin, tuntuu kaikki niin epäoikeudenmukaiselta ja silti ei tietysti voi samalla kuin olla onnellinen omasta osastaan ja tilanteestaan. Sunnuntaista asti nämä asiat ovat taas pyörineet mielessäni, tällä kertaa ihan oman pienen ihanan Elsamaria tyttöni täysin asiaan liittymättömän kommentin takia :)

niitä kauniita säpäleitä 

ELSAMARIA:"Äiti, katso, säpäleitä!! Mistä ne on tulleet?!? Onko maailmassa ja avaruudessa paljon säpäleitä?"
ÄITI: "On kultaseni, monenlaisia säpäleitä (ja tässä kohtaa äiti mallia toivoton tapaus alkoi miettiä kuinka monenlaisia säpäleitä ja säpäleiksi menneitä elämiä ja asioita sitä oikein maailmassa onkaan...). Nämä säpäleet ovat jäätynyttä vettä, muistatko, niin kuin viime talvenakin. Vesilätäkkö on jäätynyt yön aikana. Ja nuo hienot säpäleet ovat jään palasia"
ELSAMARIA: "Nämä säpäleet ovat kyllä ihanan kauniita, katsellaan niitä vähän. Maistetaanko niitä?"
ÄITI: "Ei kannata maistaa, vaikka ovatkin kauniita niin voivat olla likaisia tässä tiellä, katsellaan vaan."
ELSAMARIA: "Joo. Maistan sitten kun jossain on puhtaampia säpäleitä. Nukahtiko Ansku jo, näytetään sille säpäleitä?"
ÄITI: "Ansku nukahti jo, mutta eiköhän me vielä tulevan talven aikana ehditä näyttää sillekin säpäleitä."
ELSAMARIA: "Joo. Mutta kuule, jos kuitenkin maistettaisiin?"
ÄITI: "No ei, ei me maisteta, ovat edelleen likaisia."
ELSAMARIA: "Niin. Edelleen. Viedäänkö ne kotiin ja pestään?"
ÄITI: "Sittenhän ne sulaa taas vedeksi, se ei oikein taida onnistua."
ELSAMARIA: "Ai. No, vettä voi sitten katsoa kotonakin."

Ja kotona sitten katsottiin vähän vettä ja vähän juotiinkin sitä ja ihmeteltiin maailman kummallisuutta :)

pieni söpö säpäleiden ihailija <3
takki ja hattu Lenne

Ihanaa ja auttamisintoista torstaipäivän jatkoa kaikille!!!